Levyarvio: Pääkallolippu liehuu yhä – Running Wildin kehnohkon albumin pelastus piilee lopussa

Arvio julkaistu Soundissa 10/2021.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Running Wild
Blood On Blood
Steamhammer

Rock ’n’ Rolf Kasparekin merirosvolaiva Running Wild on seilannut jo 45 vuotta pitkin maailman meriä. Pääkallolippu liehuu yhä sitkeästi, mutta yksin kuunariaan kipparoivan veteraanipiraatin biisien iskuhaat ovat olleet tylsiä jo monta vuotta. Vaikka kovimmat Runkkarit saattavat vielä Blood On Bloodinkin ralleista vähän salaa nauttia, näillä biiseillä ei kaapata uusia faneja eikä uusia livesatamia valloiteta.

Kuten hänellä on viime vuosikymmenten aikana tapana ollut, Kasparek päästää sävellyksissään itsensä liian helpolla. Rallatukset rakentuvat yleensä yhdestä helposta melodiasta tai puupäisen simppelistä riffistä per biisi, johon sitten joskus liimataan myös c-osamelodia. Vaikka koukkuja ei kappaleiden kädenjatkeiksi ole saatu taottua, eivät biisit ihan puujalkaisiakaan ole. Pääasia kuitenkin tuntuisi olevan, että kertsejä hoetaan, kunnes sitkeimmillekin iskee meritauti.

Vertailussa takavuosien Running Wild -hitteihin nämä biisit voisi laittaa kävelemään lankkua pitkin, mutta kapteeni Kasparekia ei kuitenkaan pidä vetää kölin ali, sillä 30-vuotisesta sodasta kertova hieno kymmenminuuttinen eepos The Iron Times (1618–1648) perustelee koko Blood On Blood -albumin olemassaolon.

Lisää luettavaa