Levyarvio: Paluun tehnyt The Mars Volta yllättää perinpohjaisesti – Viisto ja omintakeinen tunnelma on silti yhä läsnä

The Mars Volta
The Mars Volta
Clouds Hill

Jo on aikoihin eletty: Mars Voltan albumilla pisin kappale on niukin naukin neliminuuttinen. Eipä tämä toki ole ensimmäinen huomio, sillä iso ero aikaisempaan havaitaan heti kättelyssä. Nyt ei soiteta hektistä ja kitaravetoista progerockia vaan pehmeäsoundista ja ihmeen kuulastakin pop-musiikkia, olkoonkin viistoa ja omintakeista.

Vaikka levy kuulostaa tosi elektroniselta, se on etenkin rytmiryhmän osalta vahvasti prog-jazz-hengessä soitettua. Soitto on eläväistä ja rumpujen osalta aika hektistäkin, mutta silti se ei ole samankaltaista progetykittelyä ja vapaaliitoa mitä aiemmin. Omar Rodríguez-Lópezin kitara on yllättävän pienessä roolissa, ainakaan se on harvoin tunnistettavassa muodossa. Levyn koskettimia ja puhaltimiakin rutkasti sisältävää pehmoista soundia on manipuloitu samplemaiseksi, joten yhtye on kummallisella tavalla ajassaan kiinni ja silti täysin ajaton.

Hämmentävästä ensitunnelmasta levy aukeaakin upeaan kukkaan.

Vaikka ilmavan runsaana soivassa levyssä on paljon soittoa, sen avainelementti on laulu. Cedric Bixler-Zavala laulaa totutun kipakasti, mutta ilmaisu ei ole lainkaan hengästyttävää. Melodiat ovat paikoitellen hyvinkin selkeitä ja mieleenpainuvia, ja melankolisuudessaankin jollakin erikoisella tavalla ystävällisiä.

Hyvin hämmentävästä ensitunnelmasta levy aukeaakin upeaan kukkaan. Musiikki soljuu ja versoo hyvin vaivattomasti, ja on vaikea kuvitella että tätä olisi ”sävelletty”. Nämä kappaleet tuntuvat siltä, että ne ovat vain tulleet esiin omanlaisinaan sävelkokonaisuuksina. Toismaailmallinen, surumielisyydestä huolimatta hirmuisen positiivinen ja myönteinen tunnelma välittyy voimakkaana ja kiehtovan jännittävällä tavalla.

Sisimmältään melko selväpiirteisellä The Mars Voltalla on myös utuisempaa materiaalia, mutta biiseissä on monta tarttuvuuskertoimeltaan varsin korkeaa kappaletta. Kymmenen vuoden tauolta palannut Mars Volta on todellakin tehnyt uuden alun. Jos aiemmin yhtye tiiraili lammen syvyyksiin ja ihmetteli siellä lymyäviä ilmiöitä, nyt sen musiikki on kuin katsoisi pinnan alta kirkkaana välkehtivää valoa kohti.