Levyarvio: Yksinäinen avaruusmatkailija maailman laidalta kutsuu mukaan reissulleen – Lake Of Tearsin uutuus on kylmä ja pimeä

Lake Of Tears
Ominous
AFM

Ominous katkaisee ruotsalaisen mustan rockin sanansaattajan pitkän hiljaisuuden levyrintamalla. Illwill (2011) syntyi vielä bändilevynä, mutta nyt nokkamies Daniel Brennare lentää kohti suurta tuntematonta lähes soolona. Brennare vastaa itse laulusta, kitaroista ja koskettimista jättäen sessiomuusikoiden kontolle muun muassa rummut, basson sekä pystybasson.

Suoraviivaisesti, lähes tanssittavasti eteenpäin jyräävä industrial-vivahteinen goottirock-avausraita At The Destination antaa hieman hämäävän kuvan siitä, mitä tuleman pitää. Jo seuraavassa kappaleessa ylle lankeaa tunnelma, joka on synkkä, yksinäinen, epätoivoinen ja ennen kaikkea pelottava, uhkaava ja ahdistava. Brennare onnistuu maalaamaan hienosti, millaista on olla yksinäinen avaruusmatkailija maailmanlopun laidalla. Kierroksia osataan myös lisätä oikeissa kohdissa ja rokata hieman reippaammin ilman että tunnelma kärsii.

Saatekirjeessä levyä kuvataan Bowien Space Oddityn, Sisters Of Mercyn ja Pink Floydin yhdistelmäksi ja kerrankin saatteen kuvailu tuntuu myös osuvalta. Kokonaisuuden kruunaa Vladimir Chebakovin upea kansitaide, joka yhdessä musiikin kanssa imaisee kuulijan syvälle kylmään ja pimeään maailmaansa.