LL on aikojen saatossa tehnyt kunnioitettavan määrän todella kovia biisejä. Mies pääsi tositoimiin jo 17-vuotiaana ja vuodet Def Jamilla tuonne 90-luvun puoleen väliin saakka olivat antoisia. Aina jostain irtosi vähintään yksi tykki biisi, vaikka myöhemmät levyt alkoivatkin pullottaa liiasta täytteestä.
Nyt ei löydy mitään.
Exit 13 on täynnä uhoa, joka ehkä kantaa pari säettä ekan biisin Orff-fiiliksissä, mutta kun mies sanoo kantaneensa Def Jamia selässään 20 vuotta, täytyy alkaa miettiä, nuoleeko James huuliltaan LSD:tä puhuessaan. Todellisuuspakoista menoa. Ja biittikin alkaa puuduttaa parin minuutin kohdalla. Get Over Here on aika onneton yritys tuoda levylle pieni pala Etelää. Viimeistään Richie Samboran puhekitaroiden soidessa on pakko alkaa itkeä sisäisesti. Mr President on kuin lälly versio Pinkin ihan toimivasta pop-protestista.
LL on siitä hienossa tilanteessa, että voisi tehdä ihan mitä huvittaa. Hän on tehnyt jo niin monta paluuta, ettei kukaan epäile hänen kadonneen. Harmi, ettei miehellä ole mitään sanottavaa.