LL COOL J: G.O.A.T. Featuring James T. Smith The Greatest Of All Time

Ladies Love Cool James voi huoletta nimetä kahdeksannen julkaisunsa viittaamalla itseensä "kaikkien aikojen parhain"-tittelillä. Teko on helppo perustella yksinkertaisella faktalla: James Todd Smith on legendaarinen. Radio, Rock The Bells, Krush Groove, Mama Said Knock You Out, "4, 3, 2, 1" ja niin edelleen. Levystä nimi ei tosin kerro paljonkaan, LL Cool J:sta sitäkin enemmän.
Maximus on palannut päivitetyin biitein, riimein, lihaksin ja kutein. Kuunnelkaapa G.O.A.T.:ta LL:n debyytin rinnalla. 1985 luukutettiin radiosta ja Kangoleista Marley Marlin tahdissa, 2000 mukaan mahtuvat fyrkat, blastereista ja pagereista ei ole jälkeäkään ja miehellä näyttäisi olevan Fubun sponssi. 15 vuotta on hatunnoston arvoinen suoritus bisneksessä, jossa matsku vanhenee parissa vuodessa. Love-rapit ovat yhä kohdallaan ja onhan mukaan mahtunut pinkka EPMD:stä tutun DJ Scratchin biittejäkin. Ei LL mihinkään ole muuttunut, aika on. 32-vuotias perheenisä ei tunnetusti näe maailmaa 17-vuotiaan silmin, ei edes Trackmastersin avulla, mutta LL yrittää parhaansa. Se on virhe.
Jos Prodigyn ja Xzibitin kaltaiset MC:t saisivat ansaitsemansa tilan G.O.A.T.:lla, jäisi LL pahasti jalkoihin vierailla mailla. Opettajasta on tullut oppilas – omasta tahdostaan. Havocin ja Capital P:n avujen varaan työstetty pakollinen Mobb -paukutus Queens Is ei yllä The Infamousin sfääreihin niin millään ja Redin, Methin sekä DMX:n tähdittämä Fuhgidabowdit jää puolitiehen ryhmästä huolimatta. Länsirannikkoa ei unohdeta ja The Pharcyden skittikin on pistetty kiertoon. Canibusille jaksetaan vittuilla, ja ihan aiheesta, mutta kenen piikkiin menevätkään ne kovimmat 16 tahtia Phenomenonilla? Ja kuka on asunut Hollywoodissa kymmenen viime vuotta? Sen verran on radiomiehellä yhä suhteellisuudentajua, että ennakkokopioilla esiintynyt Tipin Legendary Nigga on älytty tiputtaa. Silti ikä ei näytä vieneen koppavuutta ja itsepäisyyttä mihinkään, ja LL luultavasti kuvitteleekin mahtuvansa kenkiin kuin kenkiin. Niin ei vain ole. Jos muusikon täytyy pakottaa itsensä jokaiseen ajankohtaiseen formaattiin vain osoittaakseen olevansa yhä rattailla, ei jälki liene arvokasta kuin tekijälleen. Mitä virkaa korvikkeilla on aidon rinnalla? Ei paljonkaan, senhän LL Cool J on itsekin osoittanut pitkäikäisyydellään jo moneen otteeseen. James Todd Smith sen sanoi: paskaa skitistä kanteen.