LORDI: Get Heavy

80-luku tekee paluuta metallimaailmassa. Slipknot-rumpali Joey Jordisonin Murderdolls-projektin viehätys perustuu kahden vuosikymmenen takaisiin huutokertosäkeisiin ja teatraaliseen kauhuimagoon, jonka vain amerikkalainen konservatiivi voi ottaa tosissaan. Samaa ideaa hyödyntää Would You Love A Monsterman? -singlellään kovan ennakkokiinnostuksen luonut Lordi. Kissin Suomen Fan Clubin presidentin perustama ja vuosia hioma lempilapsi on tosin musiikillisesti huomattavasti kevyempi eikä Lordin ole tarkoitus shokeerata ketään. Puhdasta viihdettähän tässä tehdään.

Vaikka ensi kertaa Lordia kuullessani en osannut päättää itkeä vai nauraa, on näin albumimitassa helpompi käsittää mikä bändin idea pohjimmiltaan on. Niin huvittavalta kuin se kuulostaakin, ovat Lordin ansiot puhtaasti musiikillisia eikä kyse ole vain hyvin toteutetusta vitsistä. Ammattimaisuus ja tietämys musiikinlajista on Get Heavyn vahvuus. Kaikesta kuulee, että levyn kappaleisiin, tuotantoon, puhumattakaan Lordin näyttävään imagoon on panostettu niin paljon, että niin itse Lordia kuin taustavaikuttajia on kiitettävä kovasta työmäärästä, vaikka lastenmusiikkia tässä tehdäänkin.

Get Heavy on hard rockin sääntöjä noudattaen yhtä kertosäkeiden juhlaa. Koukut jäävät päähän ja vahvasti koneisiin luottavat taustat tuovat kaivattua pontta möhkälemäisiin mittasuhteisiin. Musiikkia on modernisoitu riittävästi, että se kiinnostaa juuri tätä sukupolvea, vaikka sen juuret ovatkin niistä tietäville hyvin esillä. Mutta tässäpä Lordin ainoa, mutta sitäkin vakavampi ongelma piileekin. Jokainen 80-luvun elänyt tuntee Get Heavyn biisit. Tuo kertosäe on kotoisin Bon Jovilta, tuon Alice Cooper levytti 1987 ja tämä koukku on puhdasta Kissiä sieltä disco-ajoilta. Tuskinpa tällaista musiikkia voi enää täysin omista lähtökohdista tehdäkään, mutta kaupallisuus ja täydellinen hälläväliä -asenne vakavasti otettavuudesta kostautuu kertakäyttöisyytenä. Viihdyttävä, useille myös nostalginen paketti höpöheviä Get Ready toki on.