Levyarvio: Hämmästyttävän vakuuttavaa sörsseliä – Lordi selviää pähkähullusta hankkeestaan kunnialla

Lordi
Lordiversity
AFM

Puhelimeni taisi tehdä Lordiversitylle sattumalta palveluksen sekoittamalla kaikkien seitsemän eri genren levyjen yhteensä 77 raitaa sillisalaatiksi. Hulvaton pastissi-tribuutti-extravaganza on sellaisena sörsselinä hämmästyttävän vakuuttava taidonnäyte.

Levy kerrallaan homma ehkä puuduttaakin helpommin. Selkeimmin hassuttelupainotteinen discolevy tai whitezombiemainen industrial-albumi eivät kestä kuuntelua niin hyvin kuin Lordin omaa ilmaisua lähempänä pyörivät paketit. Erot ovat kuitenkin pieniä, ja materiaalin taso on kauttaaltaan ihmeen kovaa. Koko satsissa on vain jokunen biisi, jota ei huvita kuunnella toista kertaa. Thrashin ja shock rockin parissa Lordi on kiinnostavimmillaan.

Bändi sekä tuotantoryhmä selviävät urakasta kunnialla. Sävellysten ja sovitustenkin osalta massiivinen julkaisupläjäys on ansiokas: pintapuolisen aspektin lisäksi substanssi on otettu hienosti haltuun. Mr. Lordin kurlaava örkkilaulu hankaa eniten vastaan, mutta se myös toimii tekijyyden polttomerkkinä, oli tyyli mikä tahansa.

Lordiversity on kunnianhimoisessa kajahtaneisuudessaan hyvin mielenkiintoinen paketti. Se on kuin Lordin saama lupa temmeltää myös oman hard rock -leikkikenttänsä ulkopuolella. Riemuhan siitä ratkeaa.