THE MAGIC NUMBERS: The Runaway

THE MAGIC NUMBERS
The Runaway
Heavenly

Pitkätukkaisen The Magic Numbersin debyytti (2005) on edelleen lyömätön kesälevy. Nopeasti seuranneella Those The Brakes -kiekolla (2006) nelikko ei pystynyt aivan samaan. Parhaat biisit oli jo käytetty. Kolmannen albumin kanssa Stodartin ja Gannonin sisarukset eivät kiirehtineet, mutta silti se maistuu pettymykseltä.

The Runaway -albumilla The Magic Numbers on kaatanut kuppiinsa entistä enemmän sokeria ja hivuttanut äänikuvaansa ajallisesti hieman eteenpäin. Musiikista tulee oudolla tavalla mieleen se Bee Gees, jota kukaan ei muista. Siis 1960-luvun upeiden poplevyjen ja 1970-luvun diskomenestyksen välillä operoinut taitava, mutta väritön ryhmä.

Kahden työkumppanin rooli kuuluu The Runaway -levyllä selvästi. Viime syksynä kuolleen Robert Kirbyn jousi­sovitukset kannattelevat kehnompiakin biisejä. Sen sijaan Valgeir Sigurds­sonin palkkaaminen tuottajaksi tuntuu virheeltä. Luen hänen syykseen, että useilla levyn kappaleilla ei tunnu tapahtuvan mitään, ne vaikuttavat vain staattisilta äänikerrostumilta.

On albumilla kuitenkin hetkensä. Once I Hadin pikkuinen kitarasoolo säkenöi ja Throwing My Heart hehkuu kuin mikäkin Fleetwood Macin radiohitti.