MAGNUS CARLSON: Allt är bara du, du, du

Ruotsin johtava Topi Sorsakoski -fani Magnus Carlson ei ilmeisesti piittaa turhasta luppoajasta. Mies on taistellut itseään ruotsalaiselle pop-taivaalle loistavan Weeping Willowsin solistina viimeiset viisi vuotta. Kahden erinomaisen albumin ja ankaran keikkailun jälkeen yhtye piti pienen hengähdystauon vuonna 2000 ja mitä tämä särkyneiden sydämien sankari tekikään? Hän matkusti heti Göteborgiin ja lauloi nauhalle ensimmäisen sooloalbuminsa.
Allt är bara du, du, du on Carlsonin debyytti omalla äidinkielellään, mikä jo sinänsä tekee levystä mielenkiintoisen. Levyn musiikillisessa ilmeessä on myös riittävää etäisyyttä Weeping Willowsin muhkeasti orkestroituun paatos-poppiin. Niinpä koko hanke tuntuu hyvin perustellulta. Ymmärrän Magnusin sooloambitiot hyvin, sillä näin hyvien melodioiden ja tekstien levyttämättä jättäminen olisi ollut suoranainen rikos tai ainakin hirmuinen munaus. Levyn toteutus ei myöskään haiskahda lainkaan välityöltä.
Kulttiyhtye Blue For Twossa ja erinäisissä muissa hankkeissa pätevöitynyt Henryk Lipp on tuottajana pedannut Carlsonin surumielisille lauluille mainiot puitteet. Willows-levyiltä tuttu alakulo soi tällä kertaa pykälää rosoisemmin. Tuttujen iskelmävaikutteiden rinnalla kuullaan selviä pokkauksia englantilaisen indien suurille miehille. Carlsson on vilautellut The Smiths-faniuttaan aiemmin keikkalavoilla, nyt Morrisseyn vaikutus on dokumentoitu myös levylle. Myös umpirautainen Suede on selvästi kuulunut jossakin vaiheeessa Carlsonin musiikilliseen ruokavalioon.
Oman silauksensa levylle antaa myös se, etteivät Magnusin sankarit ole läsnä pelkästään inspiraation tasolla vaan myös soittajina. Thåström vetäisee kitaroita parilla raidalla ja Mick Jonesin mukanaolo on varmasti ollut toteutunut haave kovalle The Clash -diggarille. Jonesin rajulla kitaroinnilla ja taustalauluilla ryyditetty Vacker värld on komea päätös levylle.
Esikuvien lisäksi Magnusin apuna ovat olleet ystävät ja tunnetusti pätevät aikalaiset. The Soundtrack Of Our Livesin rumpali Fredrik Sandsten pistää levyn svengaamaan ja saman yhtyeen Ian Persson on kompannut paitsi kitaristina myös lauluntekijänä. Taustakööreissä hoilottavat Håkan Hellström ja kumppanit tuovat mainiota veljellistä tunnelmaa koko projektiin. Erityismaininnan Magnus Carlson ansaitsee teksteistään. Hauska kuulla näin suoraviivaista lyriikkaa ihmissuhteiden karikoista ja rakkauselämän sinisistä hetkistä. Moni hautaa alastomat tunteet tekotaiteelliseen ja vaikeaselkoiseen runosohjoon, mutta Magnus on toista maata: täysiverinen taiteilija ja rohkea romantikko. Det värsta av alltin kaltaisten hehkutusten seurassa on mukava odotella toivottavasti jo ensi syksynä ilmestyvää kolmatta Weeping Willows -albumia.