MANDO DIAO: Bring ´Em In

On ihan hyvä merkki, että monet uudet rock-bändit ammentavat taas 60/70-luvuilta. Sinnehän modernin rockin luovin kausi sijoittuu. Niistä juurista ponnistaen pääsee pidemmälle kuin 80/90-luvun formuloituneemmasta kasvustosta. Osaston bonuksia ovat saundien elävöityminen ja rytmiikan monipuolisuus, puhumattakaan huomion kiinnittämisestä kunnon melodioihin. Toisaalta aika mennyt ei konsaan palaa. Juurista pitää kasvattaa omaa persoonaa.

Ruotsalaisviisikko Mando Diao on vasta heräämässä tuohon oivallukseen. Ronald Boodin johdolla napakan raa'asti tuotettu ja parilla raidalla mehevästi torvia hyödyntävä levy potkii mukavasti eivätkä piisit ole tönkköjä. Kuitenkin ne jäävät pastisseiksi, joista vaivatta bongaa Whon, Stonesin, Kinksin, Velvet Undergroundin ja vastaavien ikonien suoran vaikutuksen niin sanoitusten, sointien, riffien, melodioiden kuin tempojenkin saralla. Vuoroin vokalisteina toimivia kitaristejakin on vaikea erottaa toisistaan, ääni ja tyyli ovat niin samankaltaisia. Energiaa ja lämpöä löytyy kyllä kiitettävästi koko ryhmältä.

Livenä bändi saattaa innostaa, mutta kotona elämystä laskee se, että vaikka vanha liemi maukas onkin niin keitokseen ei lopulta tuoda mitään uutta.