MARC RIBOT Y LOS CUBANOS POSTIZOS: The Prosthetic Cubans

Kun Tom Waitsin Jockey Full Of Bourbon saattoi Jim Jarmusch -elokuvan Down By Law kiehtovaan alkuun, jouduin täysin Marc Ribotin maagisen kitarasoundin koukkuun. Harvalla sähkökepittäjällä on malttia ja kykyä loihtia kitarasta niin keskittyneitä, pelkistettyjä ja silti kirotun mukaansatempaavia kaikuja ja kulkuja. Kuubalaisen säveltäjän, kitaristin ja orkesterinjohtajan, Arsenio Rodriguezin, elämäntyölle omistettu pienimuotoinen cubano-bändilevy tuo Ribotin esille hiukan lupsakkaammassa valossa, mutta yhtä soitannollisesti yhtä levollisena ja sävytarkkana kuin aina.

Todellisen "slowhandin" elkeet testataan pehmeän napakoiden perkussioiden kiihokkeilla ja eikös aavistelevan kauniin näpelöinnin mestarista löydy sivallus Carlos Santanaa ja aavistus big band -kitarasolistin näyttötahtoa. Komeimmillaan Ribot-soundi on kuitenkin No Me Llores Más ja Esclavo Tristé -tyypin melodisissa balladeissa, jossa keskittynyt yhteistyö vaistoherkästi musisoivien kumppanien kanssa on silkkaa arvoituksellista kauneutta.