Yhtäältä aussitriolle haluaisi antaa täyden kannustuksensa. Toisaalta ilmeinen lahjakkuus tuhlataan erikoisuuden tavoitteluun ja omassa indievellissä lillumiseen, mikä tekee bändin musiikista monin paikoin ärsyttävää.
Otetaan ne hyvät asiat ensin. Silloin kun bändi ei yritä tehdä mahtavaa taidetta, sen kappaleet ovat vallan mainioita hittipoppiksia, kuten Twilight Driving. Sellaisia kun olisi edes pari, kolme lisää tällä levyllä. Kappaleissa Shadowboxing tai Rogues Methyl Ethel luo mukavan synkeitä ja taianomaisia tunnelmia melodioillaan. Mutta sellaisiakin lauluja on aivan liian vähän.
Aivan liikaa on sitä vastoin lauluja, joissa sävelkynä ei ole oikein säihkynyt. Ilmeisesti se on ollut tiedossa, ja niille kappaleille on haettu niin sanotusti persoonallista särmää säätämällä lauluun vessakoppisaundia tai muita moneen kertaan kuultuja tympeitä sävyjä. Päälleliimatut efektit aluissa ja lopuissa turhauttavat. Koko levylle on tuotettu ohuesti läpsähtelevä demomainen soundi, jotta varmasti ei lipsahdettaisi karmean kaupallisuuden puolelle.
