Levyn loppumetreillä popin viehättävimpiin keulakuviin lukeutuva Emily Haines hokee ilmoille Blindnessin vangitsevaa riviä ”I wanna leave/but the world won’t let me go” ja joka kuuntelulla tuo tuntuu levyn parhaalta hetkeltä. Siinä on jotain oivaltavaa, että huippukohta on säästelty levyn loppuun. Kuuntelija kokee tulleensa palkituksi.
Toisaalta kanadalaisen Metricin neljänteen albumiin on ripoteltu hienoja pophetkiä pitkin matkaa. Avausraita Help I’m Alivesta lähtien ilmaisuaan muutamalla askeleella aiempaa kevyemmäksi ja helpommin sulavaksi muuttanut Metric tarjoilee syntisen tarttuvia melodioita herkullisiin syntikkasoundeihin kuorrutettuina. Albumissa on paljon samaa kuin Yeah Yeah Yeahsin tuoreessa It’s Blitz -albumissa, tosin maanläheisemmin ja elektronisemmin särisevänä.
Sick Muse, Gold Guns Girls, Satellite Mind ja Gimme Sympathy ovat kaikki valioluokan poplauluja, joita on yksinkertaisesti pirun mukava kuunnella kerta toisensa jälkeen. Rauhallisemmat Collect Call ja Twilight Galaxy tuovat väliin lämpimiä tuulahduksia. Metricissä parasta on se, kuinka yhtye saa tämän kaiken kuulostavan niin helpolta, pakottamattomalta ja hauskalta.