Harva artisti on haastanut itseään kypsässä iässä yhtä paljon kuin Modfather Paul Weller. Nyt The Jamin ex-laulaja-kitaristi kokeilee kynsiään elokuvasoundtrackin tekijänä. En ole pohjalta pois pyrkivästä nyrkkeilijästä kertovaa Jawbonea nähnyt, mutta voin kuvitella Wellerin paikoin hyvin intensiivisen scoren toimivan siinä erinomaisesti. Ehkä paremmin kuin pelkän levyn kuuntelussa, sillä kyse on selkeästi elokuvamusiikista, ei laulukokoelmasta.
Hienoja hetkiä on silti paljon ja Weller löytää itsestään Scott Walker -tyylisen eeppisen balladiäänen. Tässä se kietoutuu osaksi levyn avaavaa pitkää, osittain elektronista äänimaalailua, joka pari kertaa paisuu lyhyesti uhkaavasti murisevaksi rock-purkaukseksi. Jousiosuuksista vastaa Syd Arthurin Raven Bush.
Pari ehtaa lauluakin löytyy. The Ballad Of Jimmy McCabessa ja Bottlessa Weller yllättää akustisen kitaran kanssa tunnelmoimalla äärimmäisen hellästi, kuin Donovan tai Nick Drake konsanaan. Siinä on jotain erityisen koskettavaa kun tunnetusti ”kova jätkä” laulaa näin lempeästi kovasta kohtalosta. Moinen syvyys tulee vain oman kokemuksen kautta.
