Modfatherin kolme vuosikymmentä kestänyt sooloura on pakollisen keikkatauon vuoksi hedelmällisessä vaiheessa ainakin julkaisutahdin osalta. Fat Pop (Volume 1) on Paul Welleriltä jo toinen 20-luvulla ilmestynyt studioalbumi ja myös toinen perättäinen Britannian albumilistan ykkönen. Volume 1 levyn nimessä enteilee jatko-osaa.
Vaikka Wellerin luottomuusikot, multi-instrumentalisti Andy Crofts, Ocean Colour Scenen kitaristi Steve Cradock sekä orkesterisovituksista vastaava Hannah Peel ovat mukana, soittaa Weller levyllä puhaltimia lukuun ottamatta lähes kaiken mahdollisen. Tästä varmaan juontuu demomainen vaikutelma, jota vielä korostaa se, että suurin osa biiseistä päättyy seinään rumpuluupin loppuessa.
Albumi käynnistyy kiintoisasti bowiemaisella synarockilla Cosmic Fringes. The Jamin tapaan jyräävällä True-biisillä vieraileva The Mysterines- yhtyeen vokalisti Lia Metcalfe varastaisi shown, jos saisi enemmän peliaikaa. Nimikappale muistuttaa hieman Beckiä ja jälleen Bowieta. Sen jälkeen siirrytään muun muassa sekä perinteiseen brittipoppiin (Shades Of Blue) että sielukkaaseen tunnelmointiin (Glad Times ja Still Glides The Stream). Viimeksi mainitut kappaleet hivelevät korvia eniten.
