Täytettyään 50 vuotta Paul Weller julkaisi huikean 22 Dreams -albumin (2008), joka oli kuin kiteytymä miehen rikkaan ja monipuolisen uran vaikutteista, onnistuen vielä samalla aukomaan polkuja uusiin musiikillisiin suuntiin. Tuo levy osoitti Wellerin palavan jälleen täydellä liekillä hieman yksitoikkoiseen suuntaan kääntyneen vaiheen jälkeen. Päätös hajottaa pitkäaikainen taustayhtye osoittautui aivan oikeaksi ratkaisuksi.
Mod-setä ei suinkaan jäänyt laakereilleen lepäämään ja nauttimaan arvostuksesta ja suosiosta. Päinvastoin, energiataso vain jatkaa nousuaan. Wake Up The Nation on edeltäjäänsä huomattavasti tiiviimpi, terävämpi, kiihkeämpi ja vihaisempi levy. Leijonanosa kappaleista ei yllä edes kolmeen minuuttiin asti. Yhteistyö tuottaja Simon Dinen kanssa jatkuu, kaikki kappaleet on kreditoitu molempien nimiin. Hakusessa oli metallinen klangi, joka kuuluu kokonaisuudessa ja tuo mieleen niin The Jamin Sound Affects -levyn kuin kokeellisen Bowienkin.
Vierailijoita levyllä riittää myös tällä kertaa. Esimerkiksi rummuissa kuullaan niin The Move -yhtyeen Bev Bevania kuin todellista brittiläisen popmusiikin ikonia Clem Cattiniakin. My Bloody Valentinen Kevin Shields levittää kitarastaan säkenöivää taikapölyä 7 & 3 Is The Strikers Name -kappaleeseen.
Kahdella raidalla vierailee jopa The Jamin basisti Bruce Foxton, mikä vielä muutama vuosi sitten tuntui kaukaiselta ajatukselta. Niin voimakkaasti on Weller kieltäytynyt katsomasta menneisyyteen. Wellerin ja Foxtonin perhepiireissä tapahtuneet kuolemat saivat kuitenkin miehet lähentymään ja se on kuulijan kannalta positiivinen asia. Foxtonin bassottelu etenkin Fast Car/Slow Traffic -raidalla väkevöittää varmasti jokaisen, joka on joskus The Jamia rakastanut.
Vaikka isolla osalla lauluista artisti heristää vihaisesti nyrkkiä keskinkertaisuudelle, muitakin sävyjä löytyy. Vierailu kuolevan John-isänsä luona hoitokodissa sai Wellerin kirjoittamaan Treesin, yhden uransa hienoimmista kappaleista ja levyn ainoan yli neliminuuttisen raidan.
