MOTHER GOOSE: Autumn Masochism

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2004.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Marginaalirockin sinnikkäisiin lipunkantajiin lukeutuva Mother Goose on tehnyt haasteellista jatkoa reilun kahden vuoden takaiselle Junior Magic -albumille. Jo Autumn Masochismin otsikon voi kuvitella viittaavan tavallista vaikeampaan sulateltavuuteen.

Arvio

MOTHER GOOSE
Autumn Masochism
Verdura

Marginaalirockin sinnikkäisiin lipunkantajiin lukeutuva Mother Goose on tehnyt haasteellista jatkoa reilun kahden vuoden takaiselle Junior Magic -albumille. Jo Autumn Masochismin otsikon voi kuvitella viittaavan tavallista vaikeampaan sulateltavuuteen. Mother Goose on merkittävällä osalla levyä hylännyt perinteisen rockbiisin rakenteet ja antanut itselleen oikeuden mietiskellä ja heittäytyä avantgardistisen improvisoinnin vietäväksi.

My Car ja Cirkus edustavat trion leikkisää pop-persoonallisuutta, mutta päähuomion albumilla vangitsevat välillä uhkarohkeastikin "normaaliutta" karttavat sävelmät. Optonica meditoi maagisella tavallaan ja The Curesta sekä Joy Divisionista muistuttaen käynnistyvä Affection kasvaa villiksi ja täyteen vapauteen. Albumin nimiraidan kahleettomuus venyy yli 13-minuuttiseksi jättiläiseksi. Suhteellisena balladina alkava Päivi kerää hitaasti voimia ja kääntyy lopuksi hälyiseksi tuskanhuudoksi.

Autumn Masochism on nimensä mukaisesti väärä levy tähän vuodenaikaan. Mother Goosen rujo ja raskaalla kädellä esittämä äänitaide kaipaa miljöökseen mitä tahansa muuta kuin helteisen kesän – vaikkapa kunnolla masentavan syksyn.