Muusikko on terve kun se leikkii

Grateful Däd
Electricfunreal
Sonitus Insulto

Grateful Däd perustuu yhteen ideaan. Tämä on aina vaarallista. Grateful Dädin kohdalla se ajatus on kokeellisen musiikin tekeminen käyttäen leluja, joista lähtee ääni – lasten kosketinsoittimet, äänikirjat ja muut vastaavat.

Vaarana tällaisissa projekteissa on se, että idea kantaa vain määrättyyn pisteeseen ja sitten edessä on sävytön toisto sekä pitkä taival yhden tempun kuriositeettina – jos ketään idea alunperinkään kiinnostaa.

Grateful Däd ei sorru tähän. Sami Karttunen saa leluista irti yllättävän paljon. Aiempi meuhkaaminen on uudella levyllä vaihtunut rauhallisempaan mutta pelottavampaan menoon. Leluilla loihditut äänimaisemat tuovat mieleen hylätyt huvipuistot, kävelyn pimeässä kohti ulkohuusia kun olet 8-vuotias, unen läpi tunkeutuvat äänet joita et puolivalveisessa tilassa osaa paikantaa saati ymmärtää… Electric Funreal tuuduttaa unenomaiseen tilaan vain herätelläkseen kuulijan yllätyselementeillä.

Ensimmäisenä mieleen tulivat halpatuotantoanimaatioita tehtailleen Hanna-Barbera -yhtiön Scooby Doo -sarjaa varten tuottamat hienot taustamaalaukset.