Countryrock-pyhimys Gram Parsonsin omasta taiteestaan käyttämä ”cosmic american music” -kuvaus on ajatuksen ja mielleyhtymien tasolla yksi hienoimmista musiikkitermeistä. Valitettavan harvoin tuota jylhää nimikettä pääsee hyvällä omatunnolla käyttämään, mutta My Morning Jacket -yhtyeeseen se sopii. Jim Jamesin lauluille tekemisensä perustava ryhmä toteuttaa omaperäisellä ja yllätyksellisellä tavalla samaa periaatetta kuin Gram-vainaa aikanaan. My Morning Jacketin musiikki on kiinni syvälle maaperään kaivautuneissa juurissa ja samanaikaisesti se kurkottaa kohti kosmista, häröilevämpää estetiikkaa.
Yhtyeen perusidea on ollut sama roisilla otteella pyöräytetyistä ensimmäisistä levytyksistä asti, mutta toteutuksen tasolla My Morning Jacket on kulkenut tasaisesti kohti korkeuksia. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt It Still Moves oli tyrmäävä paketti hienoine poplauluineen ja vanhassa viljasiilosssa luotuine astraalikaikuineen. Z-albumilta oli siis lupa odottaa paljon ja levy vastaa odotuksiin komeasti. Se on My Morning Jacketin tuotannon ylivoimaisesti selkein ja jäsentynein kokonaisuus.
Tuotannollisen trippailun rooli on tällä levyllä aiempaa pienempi ja pääjehu Jamesin sävellykset on nostettu rohkeammin esille. Ensiksi kiinnittyy huomio sanottavaan ja sitten vasta puhetapaan tai muihin mausteisiin. My Morning Jacketin musiikki avautuu pelkistyksen seurauksena yhä vakuuttavampana.
Olisipa maailmassa enemmän yhtyeitä, jotka pystyvät oikeasti luomaan musiikillisia fuusioita. My Morning Jacket tekee juuri sitä. Se sekoittaa countryn, soulin, popin ja rockin perusniksit yhdistelmäksi, jonka koskettavuus hautaa mahdolliset deja vu -elämykset alleen. Juuri tällaista on kosminen amerikkalainen musiikki.
