NAPALM DEATH: Order Of The Leech

En tiedä toista orkesteria, jossa ei ole yhtään alkuperäisjäsentä tallella, mutta joka silti nauttii yhtä varauksetonta kunnioitusta kuin Napalm Death. Toki tällä kokoonpanolla on saatu ihmisiin liikettä jo vuoden 1992 Utopia Banishedista asti (porukka oli läjässä rumpali Danny Herreraa lukuunottamatta jo kahta vuotta aiemmalla Harmony Corruptionilla), joten asema on moneen kertaan lunastettu ja epäilijät vaiennettu. Sitä paitsi Napalmin alkuajat olivat niin tuulisia, että muistavatkohan herrat itsekään, kuka korvasi kenetkin ja missä järjestyksessä.

Levy levyltä pikkuhiljaa kangistuneeseen kannatukseen tuli roima muutos kaksi vuotta sitten ilmestyneen, aivan Napalmin kärkitöihin kuuluvan Enemy Of The Music Businessin ansiosta. Äreää grindia sisään, kankeampaa deathiä ulos ja hirmuinen into päällä; siinä oli Enemyn toimivuuden salaisuus. Tie vei isomman ihmisjoukon kuuluville ja jopa Kerrang!:in kanteen kaikkien vaihtoehtorokkaajien nenän edestä. Voittanutta kaavaa jatketaan ymmärrettävästi Order Of The Leechillä. Kiirettä pidetään, sillä hitaammista osista ei kuulu risahdustakaan: grindin lätkettä painetaan naama punaisena mitään kyselemättä. Forced To Fearin ja Forewarned Is Disarmedin rouheampi ja hauskasti moshimpi kulku saa taatusti daivaajat lavalle ja itsekontrollin jonnekin kauemmaksi. Supernopean ja astetta punkimman Out Of Sight, Out Of Mindinkin tahtiin on mukava ponnistaa mosh-pitin odottaville käsivarsille.

Napalmin musiikki on sen verran äärilaitaa, ettei hirmuisia mahdollisuuksia uusiutumiselle ole. Soul-väliosia ja rap-lallatusta on turha tulla tarjoamaan. Niinpä näiden kiekkojen hyvyys mitataan yksinkertaisesti sillä, potkiiko vai eikö potki. Order Of The Leech on mukaansatempaava albumi ja uutta innostusta on riittänyt tällekin, mutta keskinkertaisemmissa merkeissä mennään kuin kaiken lananneella Enemyllä.