NAPALM DEATH: Enemy Of The Music Business

Napalm Deathin lukuisia julkaisuja selatessa voisi äkkiä erehtyä luulemaan, että bändi on menneen talven lumia. Levymyynti ei ole, ainakaan ennen tätä albumia, kasvanut ollenkaan, vaan Napalm on enemmänkin pidellyt saavutettuja asemia. Totta on sekin, ettei vuoden 2000 yhtye voi olla yhtä vaikutusvaltainen ja huomiotaherättävä kuin alkuvuosinaan. Mutta olisi valtava harhaluulo kuvitella, ettei bändi ole enää ajankohtainen.
Napalm Deathin ajankohtaisuus johtuu siitä, ettei se yksinkertaisesti suostu luisumaan sivuun. Enemy Of The Music Businessilla se myllyttää niin hurjaa grindia, että motivaation tajuaa olevan huippulukemissa Taste The Poisonin ensijysäyksistä lähtien. Mikään ei ole hienompaa kuin vanhan työhevosen intoutuminen raavaaseen näytökseen, jossa nuoremmille jää ihailevasti tuijottavan seuraajan rooli. Napalm on kotonaan, kun Enemyllä kiihdytellään estottomasti, riffitellään polveilevasti ja Barneykin rääkyy ja vaihtelee joustavasti rouheampaan ääneensä. Bändin puuduttavimmista death metal -kokeiluista ei näy jälkeäkään.
Itse asiassa Napalm Death on harvoin kuulostanut näin hyvältä. Olisiko taannoinen raa'alla meinigillä operoitu cover-mini siivittänyt ryhmää tällaiseen ruoskintaan? Yhtye louskuttaa lähes elämänsä kunnossa. Pienimuotoinen instituutio on jälleen voimansa osoittanut.