NEGATIVE: Sweet And Deceitful

Tamperelaisbändiin liitettiin debyytin ilmestyttyä kolmen kirjaimen sarja HIM, vaikka yhtye itse sanoutui irti suositusta helsinkiläisyhtyeestä. Bändien musiikillisissa näkemyksissä toki on eroa, jos ei nyt aivan valovuosien, niin ainakin valominuuttien verran.

Kyse onkin pitkälti imagojen samankaltaisuudesta. Negativen Jonne Aaronissa on hieman Ville Valon kaltaista karismaa, joka kuitenkin etsii vielä muotoaan. Yhtyeen gootahtavaan romantiikkaan kallistuva dekadenssi nojaa ennen kaikkea perusrockiin, mutta bändillä on hallussaan kaikki elementit, joilla tullaan teinityttöjen päiväunissa viliseviksi haavekuviksi.

Negative lähtikin liikkeelle vähän väärästä päästä, eli musiikki ei ollut etusijalla, vaan bändiin liitetyt ulkomusiikilliset tekijät. Niinpä debyyttilevylle asetettiin kovat odotukset, jotka pohjasivat pitkälti yhtyeen imagon varaan rakennettuun hypeen. Sisällöllisesti debyytti oli The Moment Of Our Love -hittiä lukuunottamatta pettymys, sillä kokonaisuutena se jäi perin vaisuksi.

Kakkoslevyllään Negative parantaa asemiaan selvästi. Biisit on valmistettu huolellisemmin ja lisäksi levyn tuotanto tekee huomattavasti paremmin oikeutta sävellyksille. Sweet And Deceitful on myös kappalemateriaaliltaan tasavahvempi kokonaisuus, josta löytyy hittipotentiaalia edeltäjäänsä enemmän.

Kuitenkin Negativen uusi levy pyörii liiaksi samanlaisten teemojen ympärillä ja bändi toistaa sinänsä toimivaa sointukuviota hieman liian moneen kertaan. Tällöin kappaleet sulautuvat turhan tiiviiksi massaksi, josta niitä selkeitäkään hittejä ei tahdo ihan heti löytää.