Sen ymmärtää, jos Idols-kisaajilla laulatetaan kappaleita, jotka olisi vähin äänin syytä unohtaa, mutta kun konkarit pauhaavat lauluyhtyeenä 80-luvun etovia ralleja, motiiveja on hankala tajuta. Sellaisesta käy oikeastaan vain hauskanpito: sovitukset ovat sen verran poikkeavia ja eläytyminen paikoin niin pateettisen pullistelevaa, ettei tätä nauramatta ole narulle saatu.
Marco Hietala, JP Leppäluoto, Tony Kakko ja J. Ahola, neljän kuninkaan kabareeyhtye, toteuttaa dramaattisiksi ja sinfonisiksi muokattuja kappaleita muun muassa Lionel Richieltä, Mr. Misteriltä ja Cutting Crew’lta. Tehtävä ei ole kadehdittava, sillä paskasta pitäisi veistää patsas, jota kelpaa katsella. Kuunteluinto kestää juuri sen ajan, kun tarkistaa kuka laulaa mitäkin ja miten rajusti biisejä on käsitelty. Eli levyn, jonka järjestelyihin on panostettu, elinkaari on kaksi kuuntelua. Se on kaksi kertaa enemmän kuin jos tämä tarjottaisiin alkuperäishittien kimarana.
Parhaimmillaan idea on hitaasti venyteltävissä Rebel Yellissä, Brothers In Armsissa ja Creepissä, joissa on hitunen samaa mystiikkaa kuin Type O Negativen Black Sabbath -käsittelyissä tai Moulin Rouge -elokuvan ääniraidassa, ja joissa on otetta alkujaankin.
Toimituksesta irvailivat, että kestääköhän huumori. Tiukille vetää, vaikka vitsinä tämä aika muikea onkin.