Rumpali ja säveltäjä Olavi Louhivuoren luotsaama Oddarrang-yhtye hakee muusikkonsa ja vaikuttimensa todella lavealta alueelta: rockista, jazzista, popista, uudemmasta klassisesta musiikista, konemusiikista, dubista, kansanmusiikista. Ja jos olet sitä sorttia, jonka mielestä jazziin kuuluu itsetietoisen taitava tiluttaminen, tämä ei ole sinun jazziasi.
Jazzin historiassa tämän levyn sukulaissieluja voisivat olla esimerkiksi Miles Davisin 1960-luvun loppupuolen bändit tai Abercrombie-Holland-DeJohnette -trion Gateway-levyt. Rockin puolelta yhtymäkohtia löytyy Radioheadiin, Talk Talkin viimeisiin levyihin ja miksi ei vaikka Sigur Rosiin tai Godspeed! You Black Emperoriin rauhallisimmillaan. Melodioissa on ajoittain kansanmusiikin henkeä. Äänimaailma on saanut vaikutteita dubista. Jonkinlainen minimalismi kuultaa paikka paikoin läpi rytmisovituksissa.
Ehkä hienointa levyllä on Ilmari Pohjolan soitto. Pasuunan soundi on välillä kuulas kuten levyn avaavalla Prayerilla, välillä käheä kuten sitä seuraavalla Third Lifella, välillä tumman pulputtava kuten Framesin viimeisinä hetkinä, mutta se säilyttää aina hienon lyyrisyytensä. Sovitustyö on tehty huolella, aina mieluummin karsien kuin lisäten.
