OZZY OSBOURNE: Black Rain

Kun meneillään olevan maailmankiertueen pöly laskeutuu ja vuosien päästä alkaa supina seuraavasta Ozzy-albumista, näitä biisejä ei muista enää kukaan. Zakk Wylden riffien ympärille paketoidut kappaleet ovat Ozzyn soololle kohtuullisen raskaita, mutta se rullaavuus ja kutina, jota riitti koko albumien mitoissa vielä 90-luvun alkuun saakka, on Black Rainilla vain harmahtava muisto. Tilalla on kummallisen robottimaista nykimistä, sikäli kun biisien rakennuspalikoita tuijotetaan.

Ozzyn tuoreimpien levyjen tärkeimpiä nimittäjiä mietittäessä eivät ensimmäisinä juolahda mieleen sellaiset nimet kuin John Purdell, Duane Baron, Tim Palmer tai Kevin Churko. Nämä tuottajaherrat ovat kuitenkin osallistuneet vahvasti biisintekoon kolmella viimeisimmällä levyllä ja ehkä käsitys siitä, miltä rautaisen Ozzy-biisin pitäisi kuulostaa, on vähän karannut. Silloin kun Ozzyn hevimmät kappaleet ovat ontuneet, kuten nyt käy kerta kerran jälkeen, levyä on pelastettu balladeilla. Black Rainin kahdelle balladintapaiselle voi viitata kintaalla.

Ehkä Sharonin olisi pitänyt patistaa porukka töihin vielä kertaalleen. Ozzyn upea ääni ja Zakkin hurjat revittelyt eivät riitä, jos ei ole biisejä, joista ponnistaa.