OZZY OSBOURNE: Live At Budokan

Arvio julkaistu Soundissa 08/2002.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
TV-hömpällä erään kansakunnan ikoniksi noussut Ozzy Osbourne on henkilönä juuri nyt suositumpi kuin koskaan. Se on sikäli ironista, että samaan aikaan Ozzy elää musiikillisten tuotosten suhteen elämänsä pahinta lama-aikaa.

Arvio

OZZY OSBOURNE
Live At Budokan
Epic

TV-hömpällä erään kansakunnan ikoniksi noussut Ozzy Osbourne on henkilönä juuri nyt suositumpi kuin koskaan. Se on sikäli ironista, että samaan aikaan Ozzy elää musiikillisten tuotosten suhteen elämänsä pahinta lama-aikaa. Tuoreita biisejä ei meinannut syntyä millään ja kun niitä lopulta saatiin levylle, tulokset eivät olleet kovin imartelevia. Mutta livenä Ozzy kiinnostaa, Ozzfest kerää joka vuosi huimia katsojalukuja ja pääesiintyjälle hurrataan aina eniten.

Live At Budokanin pitäisi ehdottomasti olla tupla, jotta sen merkityksestä Ozzyn uralle voitaisiin edes ruveta keskustelemaan. Uudelle yleisölle, jolla ei ole hajuakaan Live & Loudista, Just Say Ozzysta eikä Speak Of The Devilistäkään, Live At Budokan on mainio julkaisu. Kyllä tämän tahtiin kelpaa The Osbournesia töllistellä.

Vaan eipä Budokan täysin ansioton albumi ole. Zakk Wylden kankeuteen Black Label Societyn yhteydessä pettyneet saavat ilosanomaa korvat täyteen, sillä Wylde lirputtelee ja kikkailee kitaransa kanssa huikeita kuvioita ja mielettömiä sooloja; tämän takia Ozzy hänet kyytiinsä korjasi vuoden 1988 paikkeilla. Oikea ratkaisu on sekin, että bändi veivaa kolme siivua uusimmalta Down To Earth -kiekolta, vaikka tuskinpa Junkieta, That I Never Hadia ja Gets Me Through'ta seuraavan levyn jälkeisillä kinkereillä edes muistetaan, niin harmaita ne ovat todellisten klassikoiden rinnalla. Mutta ei tässä ilman uusia lauluja järkeä olisi.

Kriittinen näkökulma hälvenee kaukaiseksi ajatukseksi, kun I Don't Know ja Mr. Crowley alkavat soimaan. Yhtäkkiä en ole ollenkaan varma, voiko ihmisellä koskaan olla liian monta versiota näistä ikivihreistä. Selkäpiitä karmii ja ihokarvat voi helposti laskea, niin suorassa ne töröttävät. Bändin riittävän rujo livesoundi viimeistelee vaikutelman.

Muistakaamme iltarukouksissamme Sharon Osbournea. Jos hän ei parane, Ozzy jää heitteille. Kaikki arvaavat, mitä siitä seuraa. Ozzyllä olisi vielä tähdellisempääkin annettavaa kuin Live At Budokan. 

Lisää luettavaa