Arvio: Tuttua poljentoa ja suloisia sanoituksia – Mumford & Sonsin kuudennen albumin tarinat kumpuavat syvästä itsetutkiskelusta ja rakkaudesta puolisoon tai jälkeläiseen

Prizefighterin kappaleet eivät kuitenkaan ole liian siirappisia.

Arvio: Pirteän luomusti toteutettu Ristiriita lupaa Kukkatalon tulevaisuudelle hyvää

Kukkatalo onnistuu indien, funkin ja räpin sekoittelemisessa raikkaalla ja omaleimaisella tavalla.

Arvio: Liisa Akimofin lempeästi kujeileva ääni luo turvallisen olotilan – Miten asiat oikeesti on? -levyn kappaleissa on runsaasti absurdiutta ja huumoria

Diskoisa poljento ja kauniit melodiat kietoutuvat arjen totuuksiin.

Arvio: Joe Bonamassan ja nimekkäiden ystävien kunnianosoitus blueslegenda B. B. Kingille on hatunnoston arvoinen niin konseptin kuin toteutuksen puolesta

Blues Summit 100 on paitsi hieno tapa kunnioittaa Kingin muistoa, se myös edistää genren jatkuvuutta tuomalla perinteisen bluesin kuuntelijoiden tietoisuuteen mainioita nuorempia soittajia.

Arvio: Legenda on iskussa – Michael Monroen Outerstellar on tiukka ja räyhäkkä voimannäyttö

Monipuoliseksi osoittautuva levy ei jää kauas jälkeen esimerkiksi loisteliaasta Not Fakin’ Itistä.

Arvio: Ei hetkauta tai yllätä, mutta toimii – Vesterinen Yhtyeineen jatkaa tutulla ja turvallisella tiellä

Yhtyeen vahvuus on edelleen melodioissa ja soitannassa.

Arvio: Mayhem on yhä voimatekijä genressä, jonka perustuksia se on ollut valamassa

Liturgy of Death tarjoaa kylmänbrutaaleja biisimyrskyjä.

Arvio: Orbis de Ignis kapsahtaa debyyttinsä varrella muutamaan ratkaisevaan katajaan

Ancestral Stridesilta uupuu lopullinen palo.

Arvio: Ilkikurinen ja armottoman tunnistettava – Sleaford Mods yhdistää koukuttavasti kertomuksellisuutta, harkittuja musiikillisia eleitä ja kaiken läpäisevää brutaaliutta

Duon estetiikka on yhä riisuttua ja suorasukaista, mutta siirtymät ja nyanssit pitävät kokonaisuuden elävänä.

Arvio: Kelpaa kuunnella sekä arkena että lomalla – Jenny on Holiday on raikas lisä melodisen elektropopin kaanoniin

Brittiartistin nuoruus kuuluu hyvällä ja haikealla tavalla.

Arvio: David Ellefsonin ja Jeff Scott Soton yhteistyössä on iskevistä riffeistä ja ponnekkaasta laulusta huolimatta kierrätyksen makua

Ellefsonin ja Soton kasari- ja ysärimateriaalin tunteville Unbreakable on vähän liiankin tuttua kauraa.

Arvio: Exsonvaldes taiteilee kaihoisan alakulon ja nostattavan iloisuuden väli­maastossa – nättiäkin nätimpi Ninety Seconds to Midnight soljuu vaivatta alusta loppuun

Exsonvaldesin uutukainen vaatii aikaa ja keskittymistä, mutta uhkaa jäädä söpöksi läpisoitteluksi jon­nekin taustalle.