Arvio: Mgk juhlisti Tickets to My Downfall -levyään överiksi paisutetulla versiolla, joka aiheuttaa lähinnä päänsisäistä jomotusta

All Access lisää kokonaisuuteen kuusi ihan menevää kappaletta, jotka eivät tuo kokonaisuuteen mitään olennaista lisää.

Arvio: Converge ei ole lähtenyt laajentamaan soonista työkalupakkiaan – Love Is Not Enough nojaa vanhaan tuttuun kaavaan hyvässä ja pahassa

Bändin terä ei ole missään nimessä ruostunut, joskaan rauta ei ole muuttunut totuttua iskevämmäksikään.

Arvio: Vomitoryn kovassa ajossa ei pelkääjänpaikalla tule tylsää – In Death Throes on napakka ja monipuolinen paketti kuoloa

Kokonaisuuden kuuntelee helposti vaikka useamman kerran putkeen. Tietyn mielentilan moinen eittämättä vaatii, mutta nykymaailman ulosteissa kelluessa sellainen toki löytyy.

Arvio: Raikas, dynaaminen ja oivaltava Cruel World vahvistaa Holly Humberstonen asemaa nousevana indiepoptähtenä

Englantilaisen Holly Humberstonen toinen studioalbumi herättää kysymyksen, miksei artistia tunneta jo laajemmin.

Arvio: Tuttua poljentoa ja suloisia sanoituksia – Mumford & Sonsin kuudennen albumin tarinat kumpuavat syvästä itsetutkiskelusta ja rakkaudesta puolisoon tai jälkeläiseen

Prizefighterin kappaleet eivät kuitenkaan ole liian siirappisia.

Arvio: Pirteän luomusti toteutettu Ristiriita lupaa Kukkatalon tulevaisuudelle hyvää

Kukkatalo onnistuu indien, funkin ja räpin sekoittelemisessa raikkaalla ja omaleimaisella tavalla.

Arvio: Liisa Akimofin lempeästi kujeileva ääni luo turvallisen olotilan – Miten asiat oikeesti on? -levyn kappaleissa on runsaasti absurdiutta ja huumoria

Diskoisa poljento ja kauniit melodiat kietoutuvat arjen totuuksiin.

Arvio: Joe Bonamassan ja nimekkäiden ystävien kunnianosoitus blueslegenda B. B. Kingille on hatunnoston arvoinen niin konseptin kuin toteutuksen puolesta

Blues Summit 100 on paitsi hieno tapa kunnioittaa Kingin muistoa, se myös edistää genren jatkuvuutta tuomalla perinteisen bluesin kuuntelijoiden tietoisuuteen mainioita nuorempia soittajia.

Arvio: Legenda on iskussa – Michael Monroen Outerstellar on tiukka ja räyhäkkä voimannäyttö

Monipuoliseksi osoittautuva levy ei jää kauas jälkeen esimerkiksi loisteliaasta Not Fakin’ Itistä.

Arvio: Ei hetkauta tai yllätä, mutta toimii – Vesterinen Yhtyeineen jatkaa tutulla ja turvallisella tiellä

Yhtyeen vahvuus on edelleen melodioissa ja soitannassa.

Arvio: Mayhem on yhä voimatekijä genressä, jonka perustuksia se on ollut valamassa

Liturgy of Death tarjoaa kylmänbrutaaleja biisimyrskyjä.

Arvio: Orbis de Ignis kapsahtaa debyyttinsä varrella muutamaan ratkaisevaan katajaan

Ancestral Stridesilta uupuu lopullinen palo.