PAPA ROACH: Infest

Arvio julkaistu Soundissa 09/2000.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Sinergyn Kimberly Goss sanoi viime Soundissa, että Amerikkaan verrattuna Suomessa on se hyvä puoli, ettei täällä ole rap metal-bändejä. Soundin metalliosastolla tuo lausahdus voitaisiin allekirjoittaa heti, ellei maailmalla liikkuisi muutama bändi, jotka voitaisiin omia tännekin.

Arvio

PAPA ROACH
Infest
SKG

Sinergyn Kimberly Goss sanoi viime Soundissa, että Amerikkaan verrattuna Suomessa on se hyvä puoli, ettei täällä ole rap metal-bändejä. Soundin metalliosastolla tuo lausahdus voitaisiin allekirjoittaa heti, ellei maailmalla liikkuisi muutama bändi, jotka voitaisiin omia tännekin. Ei nimittäin tekisi yhtään pahaa, mikäli Kalifornian Papa Roachin kaltaisella julistajalla olisi härmäläiset juuret.
Papa Roach ei ole pelkkä vihainen höpöttäjä, sillä on asiaakin. Ja vaikka rap-tyyli välillä lähinnä laulussa vahvana esiintyykin, ei bändiin kannata liian tiukkaa leimaa läntätä. Pääpaino on edelleen sanalla metalli, eikä levyn edetessä tyyleihin juuri ehdi kiinnittämään huomiotakaan. Vahvat ja intensiiviset esitykset vievät mukanaan.
Papa Roachin maailma on synkkä paikka. Kuinka se voisi muuta ollakaan, sillä torakkapojat laulavat tästä päivästä, omasta todellisuudestaan. Infestillä ihmetellään mikä tässä maailmassa on vikana. Last Resortilla ilmoitetaan, ettei ole vitunkaan väliä, vaikka vetäisin ranteeni auki. Broken Homen sanoitus kirpaisee niin, ettei kertoja voi puhua kuin omasta kokemuksesta: "I think I know the truth, your father did the same to you". Between Angels And Insectsiin päästäessä todellisuus on käynyt niin painostavaksi, että siltä suojautuakseen täytyy keksiä parempia selityksiä: "this reality is just a fucked-up dream". Papa Roach vyöryy kimppuun ja saa kuulijan tuntemaan itsensä syylliseksi.
Sanoitusten osoittelevuudesta ja musiikin kireydestä päätellen Papa Roach ei ole pelkästää nähnyt ja kuullut elämää. Se on myös osannut tarkkailla ja jäädä kuuntelemaan sitä. 

Lisää luettavaa