Popsoitannon perusteet hallussa – Antti Kokkomäki Tammikuun Lapsineen vakuuttaa varmoilla otteilla

Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset
II
Sulka

Antti Kokkomäki on turkulainen laulaja-lauluntekijä, jonka kiintoisasti nimetyn yhtyeen sointi ammentaa egotrippimäisesti melankolisesta kansallislaaristamme.

Jo avausraita Vielä virtaa veri onnistuu kuitenkin vakuuttamaan kuulijan ihastuttavan varmalla otteellaan – mistään perässähiihtelystä ei ole kyse. Bambi-elokuvan ensi-ilta-ajankohdan osaksi solutasolle kipuavan ironissävytteistä tarinaa sitova Bambi (1942) petraa entisestään kolmantena vastaan tallustavien Auringon lasten edellä. Alkaa olla selvää, että Kokkomäki Tammikuun Lapsineen hallitsee myös sävykkään popsoitannan perusteet: kitarain kielet helkkyvät erottuvasti ja efektejä harrastetaan vain, jos tunneilmastosta sikiävä atmosfääri niin vaatii.

Allekirjoittaneelle Antti Kokkomäki & Tammikuun Lapset on kotimaisen folkahtavan pop rockin kentällä tyystin uusi tuttavuus. Varmasti kuulijasta riippuu, näyttäytyykö tämäntyyppinen materiaali lopulta masentavana vai lohdullisena, itse kuulun jälkimmäiseen jaostoon. Ihmissuhde- ja itsetutkiskelun ohella mukana on rutkasti yhteiskunnallista kantaaottavuutta, esimerkiksi Kansallispuisto- kappaleessa, jossa perutaan evoluutiota.

”On helpompaa vain astua harhaan kuin joka päivä pelätä, että putoaa”, Kokkomäki laulaa yhdellä timanttisiksi hiotuista riveistään. Näinpä, kylläpä.