Primal Screamilta on tottunut odottamaan, että se tekee kaiken vahvassa lääkityksessä ja tukka silmillä. Skarpatessaan revohkalle tuntuu olevan mahdollista lähes tulkoon mikä vain, mutta kun jumitus on iskenyt päälle, on se vaikuttanut väsäilevän kuin vittuillakseen tarkoituksellisen paskoja levyjä. Beautiful Futurella yhtyeen kartoittamien tyylien ääripäät ovat mallikkaasti balanssissa. Yhteisenä nimittäjänä toimii kappaleiden kompakti muoto ja siitä seuraava popmaisuus.
Simppeleillä mutta tehokkailla kelloilla raikastetun nimibiisin futupop toimii mainiona pelinavaajana. Kun matkaan on päästy, pistää matkanjohtaja savukkeen palamaan ja uuden kasetin pesään. Idioottimaisen yksinkertaiseen riffiin pohjautuva Glory Of Love saa merkillistä lisäviehätystä laulun ja taustojen sleebaavuudesta ja tarttuu tukkaan purkan lailla. I Love To Hurt (You Love To Be Hurt) päivittää elektrorockin viimeisimpään markkinoilla olevaan versioon über-tyylikkäästi. Bobby Gillespien ja Linda Thompsonin duetoima Fleetwood Mac -laina Over And Over on ehkä kaunein countryballadi, minkä yhtye on koskaan levyttänyt.
Ajoittaisesta hakemisesta huolimatta homma pysyy lapasessa vaikutteiden sähäkän käsittelyn ansiosta. Joukkoon on eksynyt muutama jämäriffikin, mutta ne saavat ansioitansa juhlavammat puitteet kekseliään tuotannon myötä. Suicide Bombin ja Zombie Manin kokkelirunkkausta sekään ei pelasta, jättäisivät mokomat boogiet vihdoin romukoppaan.
Levy tyylittelee useasti silkan idiotismin ja poptaiteellisen nerokkuuden välisellä harmaalla vyöhykkeellä. Beautiful Future on kuin pitkä katkeamaton viikonloppu, jonka aikana stimulantteja vaihdetaan tunnelman mukaan ja jonka aikana kaikki on petollisen hyvin.
