PRIMAL SCREAM: Exterminator

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/2000.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Viimeaikaisissa haastatteluissa Primal Screamin tulisieluinen pomo Bobby Gillespie on saarnannut Yhdysvaltojen kulttuurifasismia vastaan ja kertonut olevansa huolissaan johtajien moraalisesta selkärangasta.

Arvio

PRIMAL SCREAM
Exterminator
Creation

Viimeaikaisissa haastatteluissa Primal Screamin tulisieluinen pomo Bobby Gillespie on saarnannut Yhdysvaltojen kulttuurifasismia vastaan ja kertonut olevansa huolissaan johtajien moraalisesta selkärangasta. Gillespien mukaan Iso-Britannia on nykyisin vain USAn osavaltio ja koko maailmaa ohjataan Valkoisesta talosta käsin. Bill Clintonissa ("en vetänyt henkeen" ja "suuseksi ei ole oikeaa seksiä") USA on saanut ansaitsemansa kaltaisen presidentin ja samanlainen luikuri saattaa johtaa Suomeakin aivan näinä päivinä.
15 vuotta sitten Bobby Gillespie hakkasi rumpuja The Jesus And Mary Chainin Psychocandy -klassikolla. Hänen settinsä oli äärimmilleen pelkistetty ja hän soitti seisaaltaan idolinsa Mo Tuckerin tavoin. Gillespien asenne on edelleen yhtä tinkimätön. Hän on aina toiminut oman visionsa mukaan, muiden mielipiteistä välittämättä.
Primal Scream on ennenkin seikkailut erilaisten musiikkityylien viidakossa, mutta ei koskaan yhtä klaustrofobisesti kuin Exterminatorilla, kuudennella studioalbumillaan. Aivan ensimmäisten Bobby Gillespien itse ostamien levyjen joukossa olivat sekä Donna Summerin I Feel Love että Sex Pistolsin Pretty Vacant ja juuri siltä Exterminator kuulostaakin. Vuonna 1991 ilmestyneen Screamadelican remix-sinfonioiden ja euforisen leijunnan, Give Out But Don't Give Upin Memphisissä äänitetyn sielukkaan rock'n'rollin ja Vanishing Pointin (sekä sen dub-versio Echo Dekin) löytöretkeilyn jälkeen Gillespien kopla iskee epätoivoisten terroristien tavoin. Pelin henki tehdään selväksi heti avausraita Kill All Hippiesillä, kun Gillespie laulaa, että "you've got the money, I've got the soul."
Primal Scream tulee tilanteisiin säälimättä ja nappulat edellä. Kill All Hippiesin Curtis Mayfield -funkia seuraava Accelerator on puhdasta 2000-luvun The Stoogesia. Kahtena eri versiona kuultava Swastika Eyes pakottaa The Chemical Brothersin hauskanpitobiitin viime vuoden vahvimman poliittisen statementin muotoon. Aivan ällistyttävä Blood Money -instrumentaali seikkailee entisen The Stone Roses -basisti Manin johdattamana kuin happopäisen Miles Davisin, saksalaisten krautrock-veteraanien ja 1970-luvun alun The Rolling Stonesin kohtaamisena ja Kevin Shieldsin tuottama Shoot Speed Kill Light kuulostaa suoraan seuraavalle vuosituhannelle heittäytyneeltä My Bloody Valentinelta. Keep Your Dreams on ehkä hienoin yhtyeen koskaan levyttämä soulballadi ja The Third Bardon garage-klassikko I'm Five Years Ahead Of My Time taivutetaan rupiseksi teknoksi.
Exterminator saattaa olla Creation Recordsin viimeiseksi jäävä albumi. Se on hieno hautakivi lisää rahaa internet-bisneksestä etsimään lähteneen Alan McGeen tyhjästä luomalle monin tavoin merkittävälle levy-yhtiölle. Vaikka Exterminator ilmestyykin kuukauden verran myöhässä, niin viimeistään sen vasten kasvoja iskevä intensiteetti nostaa Primal Screamin koko 1990-luvun parhaaksi rock-yhtyeeksi. 

Lisää luettavaa