PRIMAL SCREAM: Chaosmosis

PRIMAL SCREAM
Chaosmosis
Ignition

Jos Primal Scream aikanaan oli maailman jännittävimpiä rock-bändejä, niin viime vuosina Bobby Gillespien joukkue on tuntunut olevan eksyksissä. Beautiful Future (2008) oli karmea pohjanoteeraus: rock oli siitä todella kaukana.

Nykyään Gillespien sisärenkaaseen kuuluu enää kitaristi Andrew Innes basisti Manin ja (2014 kuolleen) kitaristi Robert Youngin lähdettyä. Koskettimissa on edelleen Martin Duffy ja rumpuja lyö Darrin Mooney, vaikkei sitä usein huomaa rytmikoneiden ja sekvenssien nakutuksilta. Kitaroiden pysytellessä takarivissä syntikat plimputtavat välillä kuin mainoksissa.

Tuotantoapua Bobbylle ja Innesille antaa muutamassa biisissä Björn Yttling, mutta ruotsalainen tuskin on syypää sointien bling blingiin. Ainakin hän on mukana myös Private Warsilla, jonka konstailemattoman sydämellinen akustinen folk poikkeaa tyystin muusta, paikoin ärsyttävän kevyt-psykedeelisestä menosta.

Haimin kanssa tehty Trippin’ On Your Love tavoittelee Screamadelican (1991) rave-psykedeliaa perin tutunoloisesti. When The Blackout Meets The Fallout onnistuu vuolaine free jazz -foneineen samassa asiassa paremmin tummalla Hawkwind-paahdollaan, jota tarjoaa myös kapitalismikriittinen Golden Rope. Carnival Of Fools yhdistelee Human Leaguea ja Kraftwerkiä levyn parhaimpiin lukeutuvan popmelodian ympärille. Autumn In Paradise voisi melkein olla New Orderin comebackilta.

Chaosmosiksella on hetkensä, mutta ilmeisen hämmentyneenä se tavoittelee Screamadelican auraa. Troppauksen lopettaminen ei tunnu selventäneen Gillespien näkemystä.