PRINCE: N.E.W.S.

Princen 2000-luku on ollut mielenkiintoinen. Edellinen laajaan jakeluun päästetty studiolevy oli vuoden 2001 The Rainbow Children, joka oli 90-luvun lopun taiteellisten floppien jälkeen rohkaiseva paluu ajattoman funkin, soulin ja popin pariin. Viime vuonna saatiin upea kolmen cd:n liveboksi One Nite Alone… Live!, jota ei Suomen kaupoista juuri löydy. Lisäksi Prince on julkaissut vain fanclubin kautta saatavilla olevat riisutun piano ja mies -levyn One Nite Alone, sekä instrumentaalijazz-levyn Xpectation, molemmat erittäin onnistuneita albumeita.

Nyt mies aktivoituu jälleen päästäen maailmalle varsin hämmentävän studiokiekon. Rumiin ja vaikeasti avattaviin kansiin pakattu N.E.W.S. sisältää neljän biisin verran erittäin jatsahtavaa ja monin paikoin mukavan funkahtavaa instrumentaalimusiikkia. Jokainen biisi kestää tasan 14 minuuttia. Levyn nimen mukaisesti raidat on nimetty pääilmansuuntien mukaan: North, East, West ja South.

Yksinäisenä multi-instrumentalisti-studioperfektionistina tunnetulle Princelle epätyypillisesti N.E.W.S. on The Rainbow Childrenin tapaan bändilevy. Ja kyllä tällaisella bändillä kelpaa levyjä tehdäkin: rummuissa loistava John Blackwell, bassossa sielukas Rhonda Smith, koskettimissa taitava Renato Neto ja saksofoneissa Princen matkassa kultaiselta 80-luvulta saakka ollut Eric Leeds. Prince itse huolehtii lähinnä kitarasta ja rouheasoundisesta Fender Rhodes -uruista.

Kukin biisi koostuu useasta erityylistä osasta. Levyn heikkous onkin sen hahmottomuus. Biiseissä ei ole kyllin vahvoja teemoja, jotka pitäisivät sävellykset kasassa läpi pitkän keston. Toisaalta, levyn onnistunein biisi on kaikkein monipuolisin ja sekavin East, jossa hypitään vallattomasti erilaisesta osasta toiseen. Biisissä on myös selvin viittaus nimeensä itämaisine melodioineen.

Eastin nostaa muiden yläpuolelle myös Princen raskas ja säröinen sähkökitara. Vaikka onkin hienoa, että Prince on antanut tilaa bändille, kaipaisi levy nimenomaan itse maestron vahvempaa roolia. Ainutlaatuista musiikkia levy on nimittäin lähinnä niinä hetkinä, kun Prince antaa kitaran ulvoa. Niitä hetkiä on liian vähän.