Liam Howlettin johtaman The Prodigyn Invaders Must Die -levyä on huhuttu yhtyeen viimeiseksi äänitteeksi. Sääli jos näin on, sillä se ei edusta The Prodigyn vahvimpia taidonnäytteitä, vaikka onkin kokonaisuutena lähes saumaton julkaisu.
Musiikillinen kujeilevuus ja letkeys ovat elementtejä, jotka ovat iäti läsnä The Prodigyn musiikissa, eikä uusi levy ole tässä mielessä mitenkään poikkeava. Sen sijaan voimaa ja substanssia kaipaisi itse sävellyksiin, sillä Essexin konnakoplan taivaalliset klassikkokappaleet ovat poikkeuksetta rakentuneet kikkailun ja melodian yhteisvaikutukselle. Uutukaisella pääpaino tuntuu olevan pääasiassa ensin mainitulla.
Suomalaisille raveissa käynti tuo mieleen vedonlyönnin ja Vermon eikä niinkään neonvaloja, teryleenikuteita tai Lontoon klubeissa hytkyviä hikisiä vartaloita. Siinä mielessä klubifiiliksiin pääseminen ei ole niin luonnollista, että levyn tyylikäs peruspoljento jaksaisi yksinomaan ylläpitää kiinnostusta kovinkaan kauan. Laulajien panos tälläkin levyllä on siten korvaamaton, ja kappaleita sietäisi enemmänkin rakentaa inhimillisten soundien varaan. Warriors Dancen ysäripopista sämplätyt lauluraidat ovat oiva esimerkki siitä, kuinka kappaleen tehoa saadaan yksinkertaisella keinolla nostettua.
Invaders Must Die on kaikesta huolimatta taattua laatua, eikä sotke pakkaa liiaksi. Tosin The Prodigyn tapauksessa sotkeminen on ominaisuus, jota jää tavalla tai toisella kaipaamaan.
