90-luvun konemusiikin innovaattori on vuonna 2018 hionut soundinsa teräväksi, säilyttänyt sävellyskynänsä koukkuvainun, ja pitänyt tavaramerkkinsä eli häijyn tanssittavuuden samalla tasolla kuin aina. Valitettavasti mikään ei kuitenkaan ole toden teolla uudistunut bändin viimeisten vuosikymmenten aikana.
Tämä tekee alun perin vaarallisesta genrensä uudistajasta nykypäivänä turhankin tutun kuuloisen heviteknopumpun. Mikään ei Prodigyn seitsemännellä levyllä ole sinänsä vialla… mutta bändin omien Lontoon kotikulmien uuden polven elektronimet ovat ajaneet esikuvansa ohi. Prodigy oli aikansa kapinallinen, ja nyt bändi on oman genrensä tuttu ja turvallinen iskä.
Tanssisin reiveissä esimerkiksi We Live Forever -biisin aggressiiviseen drum’n’bass-menoon yhtä mielelläni kuin Prodigyn mihin tahansa vanhempaan biisiin. Mutta dj:n ominaisuudessa en lisäisi sitä enkä levyn muita biisejä tarkoituksella reivien soittolistaan.
