Tulipa erikoinen huomio Cursedia kuunnellessa. Rotten Sound tuntuu pitäneen riittävän pitkän tauon möreiden grind-levyjensä välillä, sillä tätä vihonviimeistä raatelua huomaa tällä välin kaivanneensa. Taitaa olla järki pakenemassa.
Taas mennään hulluilla nopeuksilla ja brutaalin matalalla kaiken keilaavalla soundilla. Hitaammat kohdat iskevät kuin krapula ja totaali-idiotismiin johtavat korjaussarjat, kunnes uusi kiito lanaa taas pään turraksi. Edellislevystä Cycles (2008) poiketen Cursedilla on erottuvia biisejä ja yksityiskohtia, vaikka kokonaisuus edelleen tärkeämpi tekijä onkin. Uskokaa tai älkää, olen erottavinani levyn 16 biisistä ja 28 minuutista sävykkyyttä, syvyysvaihtelua ja, hulluimpana kaikista, idearikkautta. Biisit ovat taas toisissaan kiinni tuhovoiman maksimoimiseksi. Vanha kikka toimii.
Biisit on jaettu kuuteen erikseen nimettyyn useamman kipaleen nippuun teemojen mukaan. Joissakin biisiryppäissä soimataan egoistista kyynärpäätaktiikkaa, joissakin tuhoon johtavaa kulutusvimmaa tai yhteiskunnnan edellyttämää ja orjuuteen johtavaa työnarkomaniaa. Osuvaa, sivaltavaa ja tuhoa ennustavaa – tai oikeammin tuhoa toteavaa – yhteiskuntakritiikkiä.
Rotten Sound kurmuuttaa meitä taas paksulla musiikilla ja terävillä sanoilla. Mikään ei ole hyvin, jos Rotiskolta kysytään.
