Rhode Islandilta tulevaa Paul ”Sage” Francisia on turhankin houkuttelevaa, mutta luontevaa lähestyä tekstien kautta. Jonkinlaiseksi totuudenpuhujaksi itsensä profiloinut mies käsittelee edelleen rakkautta ja yhteiskuntaa pistävällä ja paikoin kierolla tavallaan. Jälki on kadehdittavan varmaa, tasokasta ja kuviltaan rikasta – aivan kuin näytelmäkirjailija tai novellispesialisti olisi ryhtynyt tekstittäjäksi.
Olennainen osa Li(f)en sanomaa on pysäyttävä kansi, josta vastaa graafikkotaiteilija Shepard Fairey. Yksi muistaa häneltä Led Zeppelinin Mothershipin tai Smashing Pumpkinsin Zeitgeistin, toinen ”Andre The Giant has a posse” -tarrat. Sage Francis haluaa todennäköisesti tehdä kytkennän Barack Obaman kuuluun “Hope”-vaalijulisteeseen.
Musiikissaan Li(f)e asettuu ketjuun, jonka yhdellä laidalla on Michael Frantin 2000-luvun alun levyjä, toisella Trickyn varhaisia julkaisuja. Kyse on siis omaehtoisen ja monitahoisen rapin tekemisestä, jossa akustiset elementit, punkrockhenkisyys ja levoton elektroninen häröily lyövät kättä. Jos Sage Francisille läheisintä sielunveljeä hakee, nousee ennen muita mieleen Saul Williamsin nimi.