SAUL WILLIAMS: Amethyst Rock Star

Arvio julkaistu Soundissa 02/2001.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Brooklynin Moon Cafén ja Greenwich Villagen NuYorican Poet Cafén ympärille viitisen vuotta sitten siinneen Slam Poetry -aatteen myrskyn silmässä alkumetreiltä lähtien viihtynyt 29-vuotias Saul Stacey Williams on meidän aikamme afrikanamerikkalainen versio Jack Kerouacista tai Allen Ginsbergistä.

Arvio

SAUL WILLIAMS
Amethyst Rock Star
American

Brooklynin Moon Cafén ja Greenwich Villagen NuYorican Poet Cafén ympärille viitisen vuotta sitten siinneen Slam Poetry -aatteen myrskyn silmässä alkumetreiltä lähtien viihtynyt 29-vuotias Saul Stacey Williams on meidän aikamme afrikanamerikkalainen versio Jack Kerouacista tai Allen Ginsbergistä. Siinä missä jo nuo Beat-liikkeen keulahahmot viihtyivät New Yorkin jazz- sekä rockpiireissä ja tekivät muusikkoystäviensä kanssa lukuisia poikkitaiteellisia hankkeita, lähtee Williams loogisesti laajentamaan kerrontaa myös hip hopin suuntaan.
Amethyst Rock Star avautuu taideteoksena, jonka tekijä kamppailee tunteen ja älyn välisessä kurimuksessa: yhtäällä Williams valittaa sydäntään raastavista riittämättömyyden tunteista kuin Marvin Gaye (Robeson, Fearless, Our Father), toisaalla hän paasaa lukeneen miehen kiihkolla kuin Martin Luther King (Om Nia Merican, Coded Language). Epätavallisella kokoonpanolla – rumpali, basisti, sellisti, alttoviulisti, sähkökitaristi, DJ – operoivan yhtyeen ja tuottaja Rick Rubinin väkevän näkemyksen ansiosta 58-minuuttinen pysyy kuitenkin kasassa. Paistatellen yhtyeensä jännittävän soundin ja oman sanoituksellisen sekä ilmaisullisen ylivoimansa loisteessa Saulin on helppo lähteä jakamaan Keziah Jonesin ja Carl Hancock Ruxin tapaisten harvassa olevien tekijöiden tähän asti omimaa kakkua.
Näinkin huomiota vaativien ja värikkäiden tekstien kohdalla saattaisi jollekulle nousta mieleen rauhoittaa – joka tapauksessa varjoon jääviä – taustoja. Williams ei niin tee. Rajuimmillaan hän piiskaa yhtyeestään irti Living Colourin tai Rage Against The Machinen veroisia runttauksia, mutta vaatii vapaammin virtaavan lyriikan taakse Tricky-psykedeliasta muistuttavia äänimattoja. Aivan oma lukunsa on drum'n'bass -guru Krustin viimevuotisen esikoislevyn nimiraita Coded Language, maaninen mantra, joka todellakin ansaitsee paikan myös Williamsin debyytillä.
Pimppi ja pyssy -rapveijareille naureskeleva rytmimusiikin ystävä innostuu vääjäämättä kaksi kirjaa julkaisseesta Saul Williamsista; miehestä, joka on saanut Yhdysvalloissa tekstejään sekä usean valtavirran aikakausjulkaisun sivuille että usean yliopiston opintosuunnitelmaan; miehestä, joka esiintyy Lyricist Lounge- ja Black Whole Styles -koosteilla; miehestä, joka sanoo "I'm the Omni American born of beats and blood". 

Lisää luettavaa