Sigur Rosin kritisointi tuntuu vähän samalta kuin kiusaisi koiranpentua. Yhtyeen musiikkihan suorastaan kerjää ihastelevia huokauksia ja myötätunnon sekaista sääliä. Mutta eipä ole koiraa karvoihin katsomista.
Kveikur on Sigur Rosin ensimmäinen albumi triona kosketinsoittaja Kjartan Sveinssonin jätettyä yhtyeen viime vuonna. Sveinsson oli jäsenistä ainoa, jolla oli musiikillista koulutusta ja kompetenssia, ja hän vastasi monien kappaleiden hienoista orkesterisovituksista. Ja totta kai muodonmuutos merkitsee yhtyeelle uutta suuntaa. Kuulijalle tämä ei kuitenkaan välity.
Kveikurilla on paljon dynamiikkaa – suvantoja, crescendoja – eeppisiä rakenteita ja kaikua. Avausraita Brennisteinn on levyn selkeästi paras biisi. Kiinnostavimmat asiat tapahtuvat sen rytmisovituksessa ja rakenne jaksaa kantaa maaliin asti. Ydinongelma on silti tuttu. Sävellysten nojalla ”vaihto-ehtoyhtye” on yhtä omintakeinen kuin U2 tai Kent. Oivaltavat sovitusideat eivät vielä tee kesää ja omakieliset sanoitukset puhuttelevat kuin sylivauvan jokellus.
Sigur Rosin suurin saavutus taitaa olla yhä, että se tuli tunnetuksi yhtyeenä, joka soitti jousella kitaraa. Tosin tämänkin idean isä oli oikeasti Jimmy Page.