SOUNDGARDEN: Echo Of Miles

SOUNDGARDEN
Echo Of Miles
Universal

Olen naiivi. Luulin, että Soundgardenin Echo Of Miles on uusi studiotuotos, mutta ei todellakaan, vaan kolmen levyn sekalainen deluxe-kokoelma. Ensimmäinen levy sisältää julkaisemattomia sekalaisia ylijäämäbiisejä, joista osa on kuraa, mutta joukossa on helmiäkin, esimerkiksi HIV Baby. Kiekko on muuten niin pitkä, etteivät kaksi viimeistä kappaletta soi kunnolla cd-soittimessa.

Toinen on cover-levy muun muassa Whon, Beatlesin, Rollarien ja Doorsin biiseistä. Näissä jankkaavissa lainakappaleissa korostuu se, että hevitaustat ja laulaja Chris Cornellin jatkuva kiljuminen ylärekisteristä alkavat äkkiä kyllästyttää. Jos Chris ei kuule kunnolla itseään tai taustoja, niin hän voi laulaa yllättävän epävireessä. Toisaalta mies saattaa erikoisesti imitoida alkuperäisesityksen sävyjä.

Kolmas levy alkaa kuuden yhdentekevän instrumentaalin voimin ja loput ovat typeriä tai naurettavia remix-versioita bändin tunnetuimmista kappaleista.

Levy on pakattu kummallisen sekavaan muovilaatikkoon, levyjä ei tahdo saada ulos taskuistaan ja tekstityksistä ei meinaa saada selvää. Omituista sekoilua!

Tästä levystä ei jää kovin hyvää makua, mutta jos bändillä on otsaa versioida Spinal Tap -yhtyeen Big Bottom, niin se ei voi olla läpeensä huono.