Tarpeetonta läpsyttelyä vai karismaattista kähinää – Boycottin paluulevy herättää kysymyksiä

Boycott
The Mighty
Boycott

Tommi Läntinen laulaa jälleen englanniksi, hänen on siis aika taas vaihteeksi brändätä itsensä Boycottiksi. Tässä comeback-versiossa ei Läntisen kyydissä ole enää ketään alkuperäistä bändin jäsentä. Bändin perustamisesta on 30 vuotta ja edellisestä lyhyestä piipahduksestakin kymmenen. Sekin, ansaitsisiko 25 vuotta edellisen levyn jälkeen ilmestynyt The Mighty edes tulla julkaistuksi Boycottin nimissä – sillä ei Hombre Lampista, ei Boycottia – on vähän siinä ja siinä. Lähtökohdat eivät siis lupaa paljoa.

The Mighty on kuitenkin oikein pikkunätti levy. Ei se mitään Gotta Rockin veroisia tykkejä eikä edes My Sharona -sortin lainahittejä kuitenkaan sisällä, onpahan vain letkeää ja ammattitaitoista vanhempien rokkimiesten läpsyttelyä. Kappaleet eivät rokkidiggarin lepopulssia tai edes kulmakarvoja juuri nosta, intohimottomia kun ovat. Kyllä niistä tietenkin Läntisen iästä riippumatta aina yhtä karismaattisen kähinän lisäksi torvineen, legendaarisine virvelisoundeineen ja lunkeine grooveineen tuttuja Boycottin piirteitä löytyy. Vaikkakin sellaisella charmikkaasti ikääntyneellä, pikemminkin ehkä jo keinutuoliin kuin klubin lavalle sopivalla tavalla.