Rokokoo Computer on Tommi Liimatan kolmesta sooloalbumista toiseksi paras. Kymmenen vuoden välein julkaistut kiekot ovat ilmestyneet jokseenkin perinpohjaisten Absoluuttinen Nollapiste -levyjen jälkeen. Kahden raskaalla kädellä hiotun, teemallisen Abso-kokonaisuuden jälkipyykki lajitellaan nyt spontaanisti ja rehellisesti omakohtaisen kollaasin muotoon.
Uutta albumia ei sentään voi samaistaa Liimatan Pan Alleyn (1996) valloittavaan kotikutoisuuteen, mutta musiikissa on läsnä raikkaan ja pakottoman luomistyön atmosfääri. The Hot Contents -bändin kanssa äänitetty osuus on toki ammattimaista musisointia ja Liimatan tulkinta aivan erilaista kuin 20 vuotta sitten, mutta silti esimerkiksi Sään salliessa -kappale kuulostaa kuin hienojen Ymmärrettiin, ettei kukaan istu omalla paikallaan tänään ja Kolme ja puoli tuntia ennen puoli kolmea -biisien yhteensulaumalta.
Viisivuotiaan Aapeli Liimatan lause istuu Superjätkä-raidalla nätisti isänsä ilmaisuun. Kuluvan vuosituhannen Nollapiste tuntuu etäiseltä vertailukohdalta Rokokoo Computerille. Lähtökahvit on vahvasti Yarin mieleentuova lopetus levylle, jolla artisti tarinoi kuin vanha ystävä.