TRAIL OF TEARS: Free Fall Into Fear

Paras keino nousta esiin norjalaisesta goottirintamasta on jättää koko genre. Sysimustan naislaulua suosivan goottailun ja metsä-blackin väliin mahtuu harmaampaa maastoa vaellettavaksi. Tuolle tielle Trail Of Tears on lähtenyt neljännellä levyllään laittaessaan koko ilmaisunsa pintaremonttiin. Kerrankin bänditiedotteissa pyörinyt termi dark metal osuu kohdalleen.

Jo ensitahdeista käy ilmi, että Trail Of Tears tekee uransa parasta jälkeä. Soundit ovat eri luokkaa kuin aiemmin ja jäsentyneemmät biisikokonaisuudet todistavat kasvusta. Ronny Thorsenin rinnalle vakituiseksi laulajaksi nostettu Kjetil Nordhus (Green Carnation) osoittaa jälleen olevansa yksi tämän hetken kuumimpia tulkitsijoita.

Catherine Paulsenin eron myötä naislaulut on jätetty vähemmälle, mikä on tehnyt vain hyvää Trail Of Tearsin muutenkin miehistyneelle musiikille. Aiemmilla levyillään bändi loi maalailevampaa ja seittejä kutovampaa kehikkoa, josta se ei löytänyt ulospääsyä eikä varsinkaan tehoja. Free Fall Into Fearin alkupään myötä huomionarvoinen Trail Of Tears astuu esiin. Ehkä ensi kerralla kuullaan jo tasavahva albumi.