Utelias TV On The Radio yrittää viedä popmusiikkia paikkoihin, joissa sitä ei ole ennen nähty. Siksi yhtye on kovassa kurssissa kollegojensa keskuudessa. David Bowie kutsui itsensä mukaan ryhmän edelliselle albumille (Return To Cookie Mountain, 2006) ja kun Scarlett Johansson tahtoi tulkita Tom Waitsin lauluja, pyydettiin tuottajaksi TV On The Radion äänikuvasta vastaava Dave Sitek.
Brooklynilaisen kollektiivin monikerroksinen pop on jo ilmiasunsa vuoksi kiinnostavaa. Oman ulottuvuutensa siihen tuovat Tunde Adebimpen ja Kyp Malonen lämpimästi värisevät äänet ja laulusoundi, joka on välillä kuin sivukatujen parturipuodista kantautuva. Muutenkin TV On The Radiolle on tärkeintä, miltä musiikki kuulostaa – ja se on myös heidän valttinsa. Kirpeän Dear Science -levyn niin villiä feedbackia kuin viileitä digitaalisia aineksia viljelevässä soundissa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa.
TV On The Radiosta täysin rinnoin innostumista haittaa lievä laboratoriomaisuus, mutta onneksi nämä tiedemiehet ovat hulluja. Se tulee selväksi jo yliohjautuvana 2000-luvun Surfin’ Birdinä vauhtiin pinkaisevan Halfway Home -avauksen aikana. MGMT:n ja Vampire Weekendin kaltaiset seuraavan sukupolven toivot olisivat voineet valita paljon TV On The Radiota kehnommankin kummisedän.