Underworld oli hetken kova juttu 1990-luvulla ja sitten se hävisi kartaltani. Jossain välissä, kaikkien tylsien jumputusten virrassa, kuulin yhtyeen yhdessä Gabriel Yaredin kanssa tekemää musiikkia elokuvaan Breaking And Entering. Se toimi todella hyvin, mutta muuten vuosikausiin ei ole ollut varsinaista syytä syventyä yhtyeen tuotantoon. Tähänkään levyyn en olisi ensimmäisen kuuntelun jälkeen normaalioloissa palannut.
Tällä kertaa Underworld poppailee. Parhaimmillaan tulos kuulostaa divaritason Depeche Modelta. Suurimman osan ajasta homma hoidetaan liimaamalla joku köyhä brittipoppimelodia jumputuksen päälle, eli kuin Faithless soittamassa jonkun 1990-luvun b-sarjan koksunokkapumpun lähestulkoon hitiksi noussutta sinkkua. Tämä on siis pohjattoman tylsää musiikkia.
Levyn mukana tulevalta dvd:ltä löytyy levyn kappaleisiin tehtyjä videoita. Estetiikka on vahvasti keikkavisualisointiin viittaava, joten en oikein tiedä, mitä tarkoitusta nämä palvelevat ns. kotikäytössä. Klubilla ne toisivat oikeata lisäarvoa kahden otsalampullisen, Abletonia näpräävän miehen tarjoamaan keikkakokemukseen.