No Hope -singlen perusteella The Vaccinesin aikuistuminen tarkoittaa samaa kuin monen muunkin bändin: tutustumista Bob Dylanin tuotantoon. Laulaja Justin Young on omaksunut Dylanin fraseerauksen parhaansa mukaan ja kappaleen hakkaavan rytmin voi helposti kuvitella 1960-luvun puoliväliin. No Hope on kuitenkin anomalia, jos semmoinen on mahdollista näin monia tyylejä kokeilevalla levyllä.
Jo What Did You Except From The Vaccines -debyytillä (2011) lontoolainen nelikko renkutti luontevasti ja tarttuvasti. Toisella albumilla yhtye kurkkii moniin uusiin komeroihin. Se tökkii etusormellaan esimerkiksi reggaeta, rockabillyä ja 1950-luvun viihdettä. All In Vain -kappaleen slidekitarasoundin perusteella George Harrisonin kumisaappaat jalassa tekemät soololevytkin ovat olleet syynissä.
Vielä 1980-luvulla monet yhtyeet julkaisivat levyn joka vuosi, joten niiden useimmat kehitysvaiheet, joskus hetkelliset harhapolutkin, tulivat julki. The Vaccinesille nopea tahti tuntuisi sopivan, sillä yhtyeen musiikissa ei ole mitään laskelmoitua. Vielä kun yhtye tajusisi, että ihan kaikkea ei tarvitse julkaista.
Parhaimmillaan The Vaccines on kuin pikkuisen punkimpi The La’s. Heikoimmillaan se ei ole mistään kotoisin. Weirdossa viehättää vain Pixiesin mieleen tuova intro ja Ghost Townin räminäpsykedelia – kitaristi Freddie Cowanin veli soittaa The Horrorsissa – kuulostaa pelkästään pöhköltä.
