VANESSA AND THE O´S: La Ballade D´O

Tämä levy on parhaimmillaan paperilla. Ajatelkaa mikä bändi: Atomic Swingin guruäijä Niklas Frisk, Popsiclen superpoppari Andreas Mattson, Smashing Pumpkinsin James Iha ja solistina tyylikäs Jane Birkin/Brigitte Bardot -henkistä huokailukoulukuntaa edustava ranskatar Vanessa Quinones. Wow, mikä poptaivas!

Valitettavasti La Ballade D'O on aika kaukana taivaasta. Pikemminkin tämä ruotsalaisen indiekerman avustuksella tehty paketti on pinnalta korea ja sisältä todella tyhjä sarja tyyliharjoitelmia ja sievisteleviä jonninjoutavuuksia. Levy on kaukana sekä osallistujien tunnetuimpien töiden tasosta että nyt tavoitellun klassisen ranskalaispopin viehätysvoimasta.

Charlie, Charlie -laulun tapaisissa pastisseissa on toki oma viihdyttävyytensä, mutta eleganssileikki olisi pitänyt viedä pidemmälle. Kunnon orkestraatioilla ja tuotannolla näistä pikkunäppäryyksistä olisi voinut tulla hauska kesäinen kevytherkku. Nyt Vanessa huokailee epävireisesti ja taustalla soi keskiverto kitarapop, jollaista Friskin ja Mattsonin tapaiset ammattinikkarit kehräävät saavillisen päivässä. Jos Serge Gainsbourg kuulisi tämän, hän tuskin jaksaisi edes vaivautua tuhahtamaan halveksivasti.