WEED: Hard To Kill

Levysoittimia, koskettimia, viulua, kitaroita sekä huuliharppua soittava äänimanipuloija Dan ja käheästi tajunnanvirtarunojaan kuiskaileva Christina Handrabur syntyivät ja pitkälti kasvoivatkin Bukarestissa, mutta tapasivat vasta Genevessä molempien perheiden paettua sinne Ceaucescun hirmuhallintoa. Edellinen, jo lapsena äitinsä kelanauhuriin ja ulkomaisiin radiolähetyksiin seonnut ortodoksipapin ja kuorojohtajan poika, opiskeli siellä musiikinteoriaa ja DJ:n hommia jälkimmäisen paneutuessa kieliin. Molempien muutettua Kanadaan heistä tuli Weed, joka häilyy dancen ja chill outin väliä jälkimmäiseen kallistuen.
Meno erottuu kilpailijoista tavanomaista laajemmalla paletilla ja radikaalisti psykedelisellä näkemyksellä. Elementtejä otetaan mm. drum'n'bassista (bassokuviot vain eivät ole niin pelkistettyjä ja kumeita), etnosta, 80-luvun synttypopin kierommasta päästä, 70-luvun Hancockista, futuristisesta filmimusasta, dubista ja hippirockista; punkahtava Again & Again heijastelee Iggyn Now I Wanna Be Your Dogia. Hypnoottisessa trippailussaan Weed on sukua Canille. Hard To Kill velloo ja sytkyttää meditatiivisena kuin flashbackeja vilisevä tajunnan meri Extraplanetaryn päättäessä levyn todella kaukana poissa.