Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin taival on yksi kuluvan vuosikymmenen suuria menestystarinoita. Kaikilla mittareilla ansioituneiden viiden studiolevyn jälkeen Kilpeläinen ja orkesterinsa tekee tuplakokoelman verran tiliä tähänastisesta.
Valon pisaroita -albumista (2010) lähtien lukuisia maailmanmusiikillisia vivahteita kansan syviin riveihin uppoavaksi etnoiskelmälliseksi fuusioksi popularisoinut ryhmä jakaa karnevaalin ja kaihon omille levyilleen. Pitkästi yli kaksituntiseen juhlaan osallistuvat kaikki olennaisimmat laulut, jotka täydentyvät Surusilmäinen kauneus -levyn (2016) jälkeisillä singleraidoilla Tässä memee vielä hetki ja Kai surra saan.
Kaihon Karavaanin äärimmäisen taitava soitto sukeltaa yhtä luontevasti niin balkanilaisiin, karibialaisiin kuin skan ja reggaenkin rytmeihin. Slaavilaisuus ja sielukas gospel mahtuvat nekin ryhmän tyylikirjoon. Karavaanin rinnalla Tuure Kilpeläinen on samalla sinetöinyt paikkansa yhtenä merkittävimmistä lauluntekijöistämme. Ilman Kilpeläisen ja matkan edetessä kasvavassa määrin myös bändin jäsenten kirjoittamien laulujen vahvaa melodisuutta ja surullisimmillaankin elämänmyönteisiä tekstejä Kaihon karnevaalin riemastuttavuus jäisi ratkaisevasti laimeammaksi.
